WARS DURING LIFETIME 1 – 3 (2008)






WARS DURING LIFETIME (MUU GALLERIAN STUDIO 3.10 –26.10.2008)

MUU Galleriassa lokakuussa 2008 ensi-iltansa saanut videoessee Wars During Lifetime käsittelee sotien olemassaolon vaikutuksia 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ihmisyksilöihin.

I PRISONER´S CINEMA
(00:12:00. 2007)

1. osan lähtökohta on Arthur Rimbaudin proosaruno ”La Guerre”. Rimbaudin runon alussa kertoja viittaa lapsuuteensa, jolloin hänestä tuntui että niin hän kuin ympäröivä maailmakin muovasivat toisiaan välittömässä vuorovaikutuksessa. Proosarunon lopussa kirjoittaja toteaa kaipaavansa sotaa, jossa oikeutta haetaan kirkastunein, ”oikeuden ja mahdin” keinoin.

Yhdistän dokumentaarisen materiaalin avantgarde-elokuvan traditiosta innoitusta saaneeseen audiovisuaaliseen runouteen. Kaipuu lapsuudenaikaiseen holistiseen kokemukseen suhteutettuna nykyiseen ulospääsyä vailla nähtyyn elämäntilanteeseen synnyttää fantasian väkivaltaisesta vapautuksesta.

II RESOURCES, BUILDINGS, DUTIES
(00:16:30, 2008)

Wars During Lifetime -teoksen toinen osa tutkii fiktion ja todellisuuden toisiinsa sekoittumista vuoden 2001 terrori-iskujen jälkimainingeissa.

Jaksot:

“The Armchair Man”
Newyorkilaisen hotellihuoneen nojatuolissa istuva hahmo antaa ymmärtää olevansa kytköksissä Pohjois-Amerikan hallinnon poliittisiin ja liiketaloudellisiin taustavoimiin.

”Rhinoceros”
Marraskuun 2001 tilanteessa sodan valmistelussa käytetään hyväksi kansalaisten surua ja hämmennystä.

“Dazed and consumed”
Sodan ja kaupan kuvat kietoutuvat toisiinsa muun muassa kauppakonttien, kauppakeskuksen sekä World Trade Centerin tornien “haamujen” avulla.

“Condensation”
Dokumentaarinen materiaali Berliinistä (1900-luvun historia), uutiskuvat Irakin sodasta (teoksen sisäinen nykyhetki) ja sen aiheuttamista protesteista yhdistyy ikkunan puhdistamiseen arkipäivän rituaalina.

III REVERIES AND REALITIES
(00:18:00, 2008)

Teoksen War During Lifetime kolmas osa “Reveries and Realities” käsittelee sodankaltaisen tilan tai sen kuvittelemisen aiheuttamia imaginaarisia maisemia. Viimeinen osa on kuvitelma tai päiväuni (”reverie”), jossa kahden aikaisemman osan teemat yhdistyvät toisiinsa. Kertoja kohtaa sodan tuhoamasta maasta Suomeen matkustaneen Dumahin, jonka kokemus on kertojalle kaukainen. Maisema muuttuu kuviksi oudosta sodan välineitä fetisoivasta tapahtumasta,  jossa kuvitelmaan sodasta liittyy niin obsessiivisia kuin surrealistiakin piirteitä. Tapahtuman mukana nähdään lapsiperheitä ja muita kiinnostuneita “turisteja” jotka seuraavat sitä kiinnostuneena.

Kertoja kertoo omaa tarinaansa ja referoi lyhyesti Arndt Pekurisen elämäntarinan. Pekurinen on II maailmansodan aikana teloitettu suomalainen aseistakieltäytyjä. Dumah näkee unen, jossa pohjoinen Suomi ei vaikuta enää turvalliselta paikalta. Osassa palataan myös “Nojatuolimiehen” hahmoon, jonka todetaan olevan tämän ajan “vitsi”. Osa päättyy valokuvaan murrosikään astuvasta nuoresta miehestä.

Osien I –III muodostama teoskokonaisuus oli esillä MUU Gallerian studiossa 3.-26.10.2008 installoituna didaktisen, esitysmäisyyteen pyrkivän installaation muotoon. Sen ääni oli erotettu valkokankaasta yksittäiseen kaiuttimeen, joka oli aseteltu tuolille. Tuoli oli osa tuolien rinkiä, jossa katsojat istuivat. Näin heidän täytyi katsella vähän myös toinen toisiaan. Valkokankaalla kulkivat teksti ja kuvat.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

RAKKAUS JA EPÄTOIVO (LOVE AND DESPAIR) (2009)

TALO, JOSSA EI KOSKAAN KÄYNYT VIERAITA (1991)